Taivas varjele...
sateenvarjotta kulkijaa alla pilven lohkareiden. Pelolla ihastelen,
tukka tuulesta takkuuntuen. Jossain kuiskii aurinko, taskut
lämpimät.
Luonnon moninaisuus
saa minut aina pauloihinsa. Sää, maisemat, tuoksut, äänet,
eläimet ja kasvit tarjoavat alati uutta. Näin luonto kutsuu ja kun
vastaa, se koskettaa: sielua, tunteita ja kehoa. Kuvaamani taivas sai
minut ihmettelemään, kävelin ja kävelin. Annoin virran viedä.
Näky muistutti pienuudestani ja ihmisen yksinäisyydestä sekä
yhteisöllisyyden tärkeydestä. Kylmästä tuulesta huolimatta koin
sisäisen lämmön, rauhan ja jännitystäkin. Odotin ukkosta. On
vain satanut. Päiväni on ollut onnellinen! Soisin tämän halvan
huvin kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti