Huldran kalajuttu

Näin huldrailu toimii! Otin vastaan haasteen, jossa lupasin saalistaa kalan mielikuvitusta ja puukkoa avuksi käyttäen. Huldrailin rannalle ilta-aurinkoon ja loin kalan kuten Huldra voi ja annoin laineiden saalistaa sen. Sitten havahduin merestä nouseviin sukeltajiin, jotka toivat kalan, sen jota tarvitsin! Eikä tylsää ole tiedossa, kutsuivat liittymään merenalaisiin metsästäjiin ;-)

Paikassa: Osnessanden Ulsteinvik, Norway

 

Kipinän jäljillä

Viime viikolla kaipasin piristystä, jotain uutta! Niinpä päätin etsiytyä uusien kokemusten pariin. Se kävi yllättävän helposti; kuuntelin mitä muut tekevät ja ilmoittauduin spontaanisti mukaan. Ensimmäiseksi päädyin Villa Järvelän yleiseen sekasaunaan ja järviuinnille. Aistini olivat valppaat heti ajomatkasta. Jännitti. Perille päästyäni koin pienoista arkuutta ilmoittautuessani ja etsiytyessäni pukuhuoneeseen saatikka kun avasin sekasaunan oven! Onneksi sauna oli hämärä, sillä kainostelin vartaloani ja vierauttani, mutta turhaan! Lauteilla istui joukko ystävällisiä ihmisiä, jotka tilaa antaen kutsuivat viereensä. Kuuntelin mukaantempaavaa keskustelua ja kuin varkain, olin matkalla pulahtamaan. Vesi oli kylmää, päättäväisesti painoin jalkani rantahiekkaan ja hiivin järven syliin. http://villajarvela.blogspot.no/p/saunat.html

Toinen uutuus löytyi facebookin kautta. Yksi napin painallus ja olin ilmoittautunut kalliokiipeilyyn. Myönnän jälkeenpäin empineeni, hirvitti! Jännitin päiviä ennen tapahtumaa, koetin jopa saada ystäviä mukaan kuin turvaksi. H-hetken koittaessa lähdin yksin. Löysin helposti sovitulle parkkipaikalle, mutta kesti tovin ennen kuin löysin metsään vievän polun. Aurinko helotti ja loi puiden lomaan mielikuvitustani viekoittavia varjoja. Kuljin nauttien ja saavuin hyvällä mielin kiipeilypaikalle. Mutta, valjaiden ym. välineiden näkeminen sai sydämen hakkaamaan - samoin vierelläni kohoava kallio ja ohjaaja. Päähäni alkoi singahdella epämiellyttäviä ajatuksia. Osaanko? Putoanko kirkuen? En kuitenkaan pohtinut uskallanko, sillä päätin vai kiivetä ja niin tein! Kiipesin kolme eri kertaa ja tunnustan, että joka kerralla olisin tahtonut kieltäytyä. Pelosta piittaamatta, opettelin myös laskeutumaan itse!

Tapahtuneesta on kulunut päiviä, mutta siltikin saatan tuntea kallion rosoisen pinnan sormissani ja haistaa kivestä huokuneen sammaleen hajun. Myös kehoni muistaa kiipeämisen ja laskut. Samoin on saunomisen ja pulahduksen laita. Onkin niin, ettei kyse ole vaan kahdesta eri tapahtumasta vaan molemmat kietoivat ympärilleen moninaiset aisti- ja kokemusmaailmat elämyksineen. Kipinä syttyi.

Kesä tahtoo...

Kesä antaa odottaa,TV:ssä sanottiin ja minä kun  kuuntelin sen tuloa sateena räystäisiin ja viimana ikkunaan. Eikö kesä vielä ollut Helsingissä? Turussa kylläkin, se oli tulossa ovesta sisään. Eikä koputellut, riuhtoi vimmatusti. Vetäisikö oven saranoiltaan, jollen avaa? En tahtonut olla epäkohtelias, mutta sängyn lämpö piti otteessaan. Avaan, kun tulee toisella tuulella.

Vaikka ulkoilusta pidänkin, on päiviä, jolloin jään kodin lämpöön. Tänään järjestelin työhuoneen hyllyn, laitoin viime kesällä keräämäni aarteet esille. Oih, miten ne houkuttelevat! Hipelöin niitä pitkään. Simpukka kädessäni vei ajatukset rannalle, tunsin hiekan jaloissani.... Ilo tulvi mieleeni, tuo kaikki on vielä edessä.  Kannustan aarteiden keräilyyn aina pitkälle syksyyn, niiden turvin elämä rikastuu.

Myös roskia voi kerätä. Mikä lienee lasipullon kaulan katkaissut?

Taivastelua

Taivas varjele... sateenvarjotta kulkijaa alla pilven lohkareiden. Pelolla ihastelen, tukka tuulesta takkuuntuen. Jossain kuiskii aurinko, taskut lämpimät.

Luonnon moninaisuus saa minut aina pauloihinsa. Sää, maisemat, tuoksut, äänet, eläimet ja kasvit tarjoavat alati uutta. Näin luonto kutsuu ja kun vastaa, se koskettaa: sielua, tunteita ja kehoa. Kuvaamani taivas sai minut ihmettelemään, kävelin ja kävelin. Annoin virran viedä. Näky muistutti pienuudestani ja ihmisen yksinäisyydestä sekä yhteisöllisyyden tärkeydestä. Kylmästä tuulesta huolimatta koin sisäisen lämmön, rauhan ja jännitystäkin. Odotin ukkosta. On vain satanut. Päiväni on ollut onnellinen! Soisin tämän halvan huvin kaikille!