Tarinoiden spiraalissa

Tarinat ja tarinallisuus… ovat iholla – ihanaa! Tarkemmin sanottuna tarinat koskettavat minua juuri nyt eritavoin. Ensinnäkin hiljenevä luonto vie sisäisen puheen ääreen; käyn mielessäni läpi monia kinkkisiäkin asioita ja muistoja. Tunteet vaihtelevat ilosta suruun – tervehdyttävää sanoisin. Huomaan, että uinuva luonto rauhoittaa. Se ei tarjoa ärsykkeitä. Se ei villitse. Se kutsuu hiljentymään. Keskityn paremmin; luonto kokoaa apinamieleni ja tyynnyttää kehoni. Sitten hiljaisuudessa - kuin varkain, huomaan, että mielenrauha vie uusiin seikkailuihin. Mieli aukeaa!

Miten nautinkaan! Mielikuvitus seilaa mystisillä vesillä. Sen silmä tarkkailee valppaasti kaikkea. Tänään näin ystäväni facebook sivulla alla olevan jännittävän kuvan (Richard Moult). Kuva vei ajatukseni kertaheitolla. Kävelläpä tuolla polulla… Miltä linnut kuulostaisivat? Tulisiko pakokauhu ja lähtisin juoksuun… mitä tapahtuisi? Vai… kulkisinko rauhassa linnuista nauttien? Entä, mitä muuta on metsässä – minne polku vie? Kuva innoitti tutkimaan taiteilijan muitakin töitä – hurmaavaa!

Tanssii puiden kanssa!

Kävelin polkua pitkin metsään, joka avautui edessäni hiljaisena, harmaana ja yllättävän harvana. Seisoin paikallani jotenkin hämmentyneenä. Vaikka ympärilläni, siellä täällä, seisoi onnettoman laihoja harmaavartisia puita, joista ei ollut mieleiseksi metsäksi, koin metsän tunnun. Se huokui puiden takaa häämöttävistä kallioista, kaatuneista puun rungoista ja kaikkialle kietoutuneesta harmaudesta. Laihavartiset puut eivät enää tuntuneet harvalta metsältä vaan ne näyttivät ryhmittyneen ympärilleni kuin tanssiin kutsuvat kavaljeerit. Kallioiden suojaama metsäaukio muuttui tanssisaliksi, jossa kristallikruununa välkehti itse aurinko. Astuin lähimmän puun luo ja tartuin sen sorjaan varteen. Pyörähdin ympäri ja aloitin tanssin puusta puulle. - Hauskaa! 

Huldrailun vinkki: Anna luonnon liikuttaa!

Kivellä koettu

Metsästä huokui syksy. Nappasin kumisaappaat auton peräkontista ja pujahdin puiden lomaan. Kävely rentoutti mieltä, ajatukset asettuivat. Pysähdyin. Annoin katseen painua jalkoihin, nostin eteen ja ylös. Voi miten antoisaa, koskettavaa ja kaunista! 

Huldrailun vinkki: Pysähdy. Katso alas, eteen ja ylös - kuulostele maisemaa!

Syyskesän lumoama

Aurinko, valo, lämpö ja luonto. En tiedä kauniimpaa kuin kukkaisat niityt ovat enkä ihanampaa kuin niityllä kirmailu! Olla aistit ja mieli avoinna, saavuttaa kokemus elämyksineen. Kuvien ottohetkellä iloa tuottivat myös ohikulkijoiden hämmästyneet ilmeet, hymyt ja hauskat kommentit. Ihana päivä ;-)

Huldrailun vinkki! Omaksi ja ohikulkijan iloksi tein hetken luontotaidetta koristelemalla puun hämyisän metsän siimeksessä.  

Kuvat: http://pirittafors.fi