Kesä antaa
odottaa,TV:ssä sanottiin ja minä kun kuuntelin sen tuloa sateena
räystäisiin ja viimana ikkunaan. Eikö kesä vielä ollut
Helsingissä? Turussa kylläkin, se oli tulossa ovesta sisään. Eikä
koputellut, riuhtoi vimmatusti. Vetäisikö oven saranoiltaan, jollen
avaa? En tahtonut olla epäkohtelias, mutta sängyn lämpö piti
otteessaan. Avaan, kun tulee toisella tuulella.
Vaikka ulkoilusta
pidänkin, on päiviä, jolloin jään kodin lämpöön. Tänään
järjestelin työhuoneen hyllyn, laitoin viime kesällä keräämäni
aarteet esille. Oih, miten ne houkuttelevat! Hipelöin niitä
pitkään. Simpukka kädessäni vei ajatukset rannalle, tunsin hiekan
jaloissani.... Ilo tulvi mieleeni, tuo kaikki on vielä edessä.
Kannustan aarteiden keräilyyn aina pitkälle syksyyn, niiden
turvin elämä rikastuu.
Myös roskia voi kerätä. Mikä lienee lasipullon kaulan katkaissut?
1 kommentti:
:-)
Lähetä kommentti