Hassua, miten asiantilat muuttuvat
näkökulman mukaan; ikävästä tulee ilo, tylsyydestä hauskuus tai
valoisuus taittuu mustaan. Ehkei kyse aina ole näkökulmasta vaan
ennemminkin uteliaisuudesta ja energiasta, jostain sellaisesta...
vaikka appelsiinista, joka voimallaan repii sohvalta liikkeelle,
vie mielimatkalle luovuuden maailmaan tai seikkailulle mystiseen
olotilaan.
Näin uuden vuoden
vaihtuessa päätin raivata muutamasta kuolinpesästä nurkkiini
kasaantuneet vanhat tavarat ja astiat. Ajatuksissani laittaa osa
myyntiin ja säilyttää viihdyttävät. Ottaessani käsiini
kuparista kattilaa ja vuokaa, vuoka toimi kuin Alladin taikalamppu;
se juoksutti penkomaan värit ja paperin, innostutti piirtämään ja
kirjoittamaan. Kiitos vuoalle! Kiitos maailmalle!
Luulin kadottaneeni
luovuuden ja mystiseen maailmaan uppoutumisen ihanuuden arkeen ja murheen
mereen, josta en tyynellä saatikka parhaalla taidollakaan osannut pois. Onneksi, mustassakin
meressä on heijastus, joka salaa ja yllättäen avaa oven...
”Mitä, etkö sä
siivonnutkaan?”
