On kulunut
kuukausia, etten ole kirjoittanut mitään. Enkö ole tehnyt mitään?
Olen, mutta elämän koukeroiset vastoinkäymiset ovat vieneet aikaa ja voimat. Edes alter egoni
”viimeiseen asti taisteleva intiaani” ei ole pärjännyt – tai
ehkä se olisi, mutta millä hinnalla… kuin yhtä soturia
vastassa on seissyt loputon sotajoukko.
En halunnut intiaanini tuhoa vaan päästin soturini eläkkeelle – lopetin taistelun ja
ajattelun. Olen läähättänyt, levännyt ja levännyt ja
hiljalleen etsiytynyt kauniiden ja hyvien asioiden ja ajatusten
pariin. Elämä jatkuu ja voimat kerääntyvät. Ne ovat tehneet sen
kuin varkain kuin hämärän huoneen tiivistyneet varjot, jotka
odottavat aamun ensi sädettä. Tai kuin naissusi, joka muuttaa muotoaan... tai kuin Norjan taruston metsissä elävä kauniskasvoinen hännikäs miehiä syövä petollinen huldra, joka nauttii luonnosta ja elämästä kaikin siemauksin ;-) Huldrailu eläköön!
(Kuva: intiaani: www.pinteres.com. 1000+images about peuples premiers on Pinteres/Native)
