Avoimet ovet

Varoiksi lukossa, sitten auki... ei apposen vaan auki. Kuka ovesta käy? Sisään ja ulos. Vie ja tuo. Mitä minusta kertoo? Kertooko taiteillen vai taiteilee? Tutkien sisään. Rohkeasti ulos. Repussa aito tarina, sanat mullasta nousseet, huulilla lauluntapainen – vaan kehossa hyvä tunne. Ovi käy. Repussa valo ja varjot. Kädet vispaa kiemuran kuvan, kuvasta suoran sanan, sanasta luvattoman tanssin. Ovi käy – lähtikö ulos näköiseni?

Mikäli etsit luovuutta, väitän, että se on sinussa. Ehkä se on painettuna piiloon päällään arviointi, suorittaminen, kilpailu, tekniikat, järki ja epävarmuus. Luovuus on ilmaisuasi – samoin kuin arkinen puhe. Ole avoin. Ole rohkea. Anna luovuuden reagoida siihen mitä näet, kuulet, tunnet, ajattelet. Anna sen tulla tavallaan. Maalaa, kirjoita, liiku, tanssi, tarinoi – tai jos et halua ilmaisusi näkyvän, kuvittele itsellesi luovuuden väylä – elä, seikkaile ja taiteile mielikuvituksissasi. Pääasia on, että annat luovuuden tulla, se tulee kuin hengitys.

Valo kutoo onnen muistoja

Muistojen sanotaan heräävän tuoksuista, äänistä, kuvista... Minut vei elettyihin hetkiin aamuaurinko. Se herätti päivään läpi valkoisten verhojen. Tuli hiljaa, mutta varmasti kuin asukas. Näin sen valona, varjoina ja pölyhiukkasina – lapsuuden aamut, eteinen... jalkojen alla tuttu matto, jokaisella askeleella rakkaus, keittiössä kallis hahmo – lämmin syli. Aamuinen ikkuna. Tulija täynnä valoa. Kuulin sen musiikkina, ”Ei saa tätä tunnelmaa kun vain aamuisin näin aloittaa mä päivän tahdoinkin.” Valo kutoi päivääni onnen muistoja. 

Etsitkö luovuutta? Ehkäpä kohdallasi on samoin kuin minulla, olet luovimmillasi määrättynä vuorokauden aikana, silloin olet energinen, haaveileva, leikkisä ja aistisi ovat auki. Minä olen luovimmillani aamulla – heti herättyäni. Esimerkiksi ”Valo kutoo verkkoja” teksti syntyi aamuisen kokemuksen synnyttämänä, mutta olin myös energisimmilläni. Iltapäivällä aistini eivät olisi toimineet kuin aamulla, en ehkä myöskään olisi innostunut valokuvaamaan ja kirjoittamaan. Tapanani on tarttua kokemukseen heti, kun se vielä on aisteissa, iholla ja ajatuksissa. Aina se ei kuitenkaan mahdollistu, silloin palaan kokemaani ajatuksin. Ilmaisun salaisuus on, että se ruokkii tunteessa oloa – ihanuus jatkuu ja jatkuu. Samoin käy, kun palaa omiin luomuksiin.

 "Carpe diem", kuten sanotaan!!!