Mustia viivoja kuin sanoja paperilla

 ”Ut på tur aldri sur”sanoo norjalainen. Ja on se niin, että ulkoilu säässä kuin säässä nostattaa mielialaa - kuten tänään -heti aamusta! Tiukasta räntäsateesta huolimatta lehahdin puudelini kanssa jokirantakävelylle. Vaikka jo alkumetreillä kaduin ripsiväriä ja sen tekemiä jokia poskilleni, lumouduin aamuisesta kaupunkimaisemasta.

Puiston puut seisoivat liikkumattomin oksin mustina viivoina vaalean harmaassa taustassa kuin unohdetut sanat paperilla. Näky vangitsi, puut puhuivat. Polun toisella puolen isot kuuset olivat tummanvihreässä unessa. Koko kaupunki tuntui jatkaneen yöuniaan räntäsateen hellästi peitellessä. Edes ohikulkevan askel ei jättänyt jälkeä; katu vain haukotteli loskaisasti ja maiskutteli painaumat kitaansa. Mustien oksien lailla ihmisten kulku oli taianomaista; verkkaisaa ja hiljaista. Tunnelma oli nautinnollinen. Vaikka sieluni lepäsi, aistini ja mielikuvitukseni kirmailivat kuin kevät. Katseeni kiinnittyi luonnottoman vihreään puuhun, se oli kuin minä meikeissäni. Ei suostunut harmauteen, ei uneen.

Huldrailun luomo

Tämä blogi sopii sinulle, joka olet muuttumassa harmaaksi. Tai sinulle, joka haluat riisuutua rationaalisuudesta ja pukeutua leikkiin. Blogi on sinulle, joka haluat löytää olemisen mielekkyyden, ilon, luovuuden, energian ja kauneuden.

Remonttiohjelma saattaa sisältää lauseen, pientä pintaremonttia, ja jolla taianomaisesti saadaan suurta aikaan; asukkaat hämmästelevät kodin uutta ilmettä ja me katsojat ihailemme remonttireiskojen oivalluksia ja todistamme tekemisen iloa. Tässä blogissa ei keskitytä remonttiin - vaikka vasara voikin heilua. Blogissa heittäydymme lumoavan tekemisen kiemuroihin, joihin kerran ryhdyttyä huomaa elävänsä muikeita hetkiä ja huikeita päiviä. Tätä hulvatonta hääräilyä ja mielen vangitsevaa puuhastelua sekä siihen liittyvää lumoavaa olotilaa kutsun huldrailuksi.

Huldrailu on rohkeaa ja siksi tahdon kertoa sen taustaa. Huldra on Norjan kansantaruston metsässä viihtyvä ja kauneudellaan nuoria miehiä saalistava hännikäs naishahmo. Näkemäni Huldran kuvat, kuulemani tarinat ja Norjan luonnossa viettämäni aika kokemuksineen ovat herättäneet sisäisen Huldrani... on kuin Norjan luonto virtaisi suonissani. Kuulen alati luonnon kutsun. Etsiydyn seikkailuun. Kengät jäävät kivelle, kahlaan mereen, astun puroon, istun mättäälle, loikoilen kuusen katveessa tai auringon paisteessa. Kiipeän puuhun, hyppään alas kuin kissa tai huhuilen miestäni vienoa olemustani nostamaan. Aistit valppaana antaudun luonnon vietäväksi; toimin luonnon herättämän tunteen pauloissa. Näen pilvissä kasvoja, maalaan niitä. Hurmioidun linnun laulusta, tanssin puiden kanssa. En kävele pitkin polkua vaan etenen leikkimällä. Vaihdan rooleja, luen runoja, teen taidetta, liikun viekkaasti kuin Huldra. Annan hiusten takkuuntua, poskien punastua ja paidan kastua. Unohdan ajankulun ja tunnen onnellisuuden säihkyvän kasvoillani.

Jouluna Ulsteinin saarikaupunki peittyi muhkeaan lumeen. Luonto kutsui kauneudellaan. 

 

Ulkoillessani keräilin kameraani kasan satumaisia maisemakuvia. Pian huomasin ulkoilleeni kolmatta tuntia ja illalla jaoin kuvia facebookissa. Seuraavana aamuna havahduin ikkunalaudalle asettamiini tonttuihin. Tontut tahtoivat ulos hiihtämään! Join hädin tuskin kahvit, kun jo makasin lumessa ja ikuistin tonttujen riemun kameraani. Kerronpa vaan, että minulla vasta hauskaa olikin! 

Huldrailusta hyristen valutan nyt blogiini huldrailun salat ja samalla herätän henkiin kaiken aiemmin kokemani ja kirjoittamani. Toivon sinusta huldrailijaa - ehkä metsässä tavataan!

Mikäli sinulla on kysyttävää, ota rohkeasti yhteyttä!