Lähden ulos. Vältän
pohdintaa, ajatuksia ja tunteilua. Ne kyllä osaavat vangita
sohvannurkkaan, myrkyttää mielen ja kehon. Ovat kuin nurkista esiin
luikertelevat käärmeet, joiden pienikin purema lamaannuttaa. Minä
tiedän, olen huldra, luontoilun soturi aseena päättäväisyys. Kerta toisensa jälkeen - astun voittajana ulos!
Kirjoitin tekstin,
koska olen huomannut miten ulkoilu, seikkailu tai taiteilu tai näiden
yhdistelmä luontoilu jää tekemättä tai menettää hohdon
ajatusten päästessä vallalle. Hyvän olon virtaan pääsee leikin
ja heittäytymisen keinoin – rationaalisuus ei kuulu sinne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti