keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Jalkojen viemää

Huldrailuun voi viekottua luomalla katseen maahan. Tein niin, näin asfalttiin jämähtäneitä purukumeja. Muistin miten lapsena kaavin niitä suuhuni, ja jos maku oli tallella eikä kiviä paljon olin onnesta soikea, saatoinpa antaa purkan ystävälle! Mukulakivillä alkoi sade ja jäin kiinni väreihin. 


Ei kommentteja: