Huldra - luontoilun soturi

Lähden ulos. Vältän pohdintaa, ajatuksia ja tunteilua. Ne kyllä osaavat vangita sohvannurkkaan, myrkyttää mielen ja kehon. Ovat kuin nurkista esiin luikertelevat käärmeet, joiden pienikin purema lamaannuttaa. Minä tiedän, olen huldra, luontoilun soturi aseena päättäväisyys. Kerta toisensa jälkeen - astun voittajana ulos! 

Kirjoitin tekstin, koska olen huomannut miten ulkoilu, seikkailu tai taiteilu tai näiden yhdistelmä luontoilu jää tekemättä tai menettää hohdon ajatusten päästessä vallalle. Hyvän olon virtaan pääsee leikin ja heittäytymisen keinoin – rationaalisuus ei kuulu sinne.

Jalkojen viemää

Huldrailuun voi viekottua luomalla katseen maahan. Tein niin, näin asfalttiin jämähtäneitä purukumeja. Muistin miten lapsena kaavin niitä suuhuni, ja jos maku oli tallella eikä kiviä paljon olin onnesta soikea, saatoinpa antaa purkan ystävälle! Mukulakivillä alkoi sade ja jäin kiinni väreihin. 

Talojen taikaa

”Hyvää päivää Huldra”, huusi talo mäellä. Vinkkasin kameralla, ja talo jatkoi, ”Kerro rannan vanhuksille terveisiä, Vartiovuorella kaikki hyvin!” Hymyilin vastaukseksi ja kiirehdin rantaan.

Huldrailun vinkki: Jos kaipaat luontoilun ideaa, kuvaa erivärisiä taloja tai anna värin kuljettaa. Miltä näyttää sininen kaupunkisi tai keltainen? Tee lopuksi vaikka kuvakollaasi. Innoittajana myös: ovet, ikkunat, portit ja portaat.

Poikkea polulta...

Se toinen polku kutsui rämähtäneen aidan takaa, poikkesin – edessä seikkailu; uusia jokinäkymiä, linnunlaulu ja jännitys. Tielle palattuani mukulakivi oli kultaa.