”Ut på tur aldri
sur”sanoo norjalainen. Ja on se niin, että ulkoilu säässä kuin
säässä nostattaa mielialaa - kuten tänään -heti aamusta!
Tiukasta räntäsateesta huolimatta lehahdin puudelini kanssa
jokirantakävelylle. Vaikka jo alkumetreillä kaduin ripsiväriä ja
sen tekemiä jokia poskilleni, lumouduin aamuisesta
kaupunkimaisemasta.
Puiston puut seisoivat liikkumattomin oksin mustina viivoina vaalean harmaassa taustassa kuin unohdetut sanat paperilla. Näky vangitsi, puut puhuivat. Polun toisella puolen isot kuuset olivat tummanvihreässä unessa. Koko kaupunki tuntui jatkaneen yöuniaan räntäsateen hellästi peitellessä. Edes ohikulkevan askel ei jättänyt jälkeä; katu vain haukotteli loskaisasti ja maiskutteli painaumat kitaansa. Mustien oksien lailla ihmisten kulku oli taianomaista; verkkaisaa ja hiljaista. Tunnelma oli nautinnollinen. Vaikka sieluni lepäsi, aistini ja mielikuvitukseni kirmailivat kuin kevät. Katseeni kiinnittyi luonnottoman vihreään puuhun, se oli kuin minä meikeissäni. Ei suostunut harmauteen, ei uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti