Muistojen sanotaan
heräävän tuoksuista, äänistä, kuvista... Minut vei elettyihin
hetkiin aamuaurinko. Se herätti päivään läpi valkoisten
verhojen. Tuli hiljaa, mutta varmasti kuin asukas. Näin sen valona,
varjoina ja pölyhiukkasina – lapsuuden aamut, eteinen... jalkojen
alla tuttu matto, jokaisella askeleella rakkaus, keittiössä kallis
hahmo – lämmin syli. Aamuinen ikkuna. Tulija täynnä valoa.
Kuulin sen musiikkina, ”Ei saa tätä tunnelmaa kun vain aamuisin
näin aloittaa mä päivän tahdoinkin.” Valo kutoi päivääni
onnen muistoja.
 |
Etsitkö luovuutta?
Ehkäpä kohdallasi on samoin kuin minulla, olet luovimmillasi
määrättynä vuorokauden aikana, silloin olet energinen,
haaveileva, leikkisä ja aistisi ovat auki. Minä olen luovimmillani
aamulla – heti herättyäni. Esimerkiksi ”Valo kutoo verkkoja”
teksti syntyi aamuisen kokemuksen synnyttämänä, mutta olin myös
energisimmilläni. Iltapäivällä aistini eivät olisi toimineet
kuin aamulla, en ehkä myöskään olisi innostunut valokuvaamaan ja
kirjoittamaan. Tapanani on tarttua kokemukseen heti, kun se vielä on
aisteissa, iholla ja ajatuksissa. Aina se ei kuitenkaan mahdollistu,
silloin palaan kokemaani ajatuksin. Ilmaisun salaisuus on, että se
ruokkii tunteessa oloa – ihanuus jatkuu ja jatkuu. Samoin käy, kun
palaa omiin luomuksiin.
"Carpe diem", kuten sanotaan!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti