Kävelin polkua pitkin metsään, joka avautui
edessäni hiljaisena, harmaana ja yllättävän harvana. Seisoin paikallani
jotenkin hämmentyneenä. Vaikka ympärilläni, siellä täällä, seisoi
onnettoman laihoja harmaavartisia puita, joista ei ollut mieleiseksi
metsäksi, koin metsän tunnun. Se huokui puiden takaa häämöttävistä
kallioista, kaatuneista puun rungoista ja kaikkialle kietoutuneesta
harmaudesta. Laihavartiset puut eivät enää tuntuneet harvalta metsältä
vaan ne näyttivät ryhmittyneen ympärilleni kuin tanssiin kutsuvat
kavaljeerit. Kallioiden suojaama metsäaukio muuttui tanssisaliksi, jossa
kristallikruununa välkehti itse aurinko. Astuin lähimmän puun luo ja
tartuin sen sorjaan varteen. Pyörähdin ympäri ja aloitin tanssin puusta
puulle. - Hauskaa!
Huldrailun vinkki: Anna luonnon liikuttaa!
